Suojeleva varjo
Seison bussipysäkillä ja katseeni oli maahan. Yhtäkkiä asfaltille heijastui suuren linnun varjo. Hämmästyin varjon ja siipien suuruutta sekä leveyttä ja ajattelin, että sen täytyi olla vähintään kotka. Nostin katseeni ja yltäni lensi pienikokoinen lokki räpiköiden. Hymyilin, mutta saman tien näin asian hengessä.
Me olemme ihmisiä, välillä heikkoja, pieniä ja vajavaisia, niin kuin tuo lokki, joka räpiköi eteenpäin. Se kuitenkin lensi ilmassa ja pääsi liitoon ilmavirtojen nostaessa sitä. Sain nähdä kuitenkin kuvan hengen todellisuuden kautta. Jumalan voima tulee suureksi heikkoudessa. Kun pukeudun Häneen ja kuljen Hänen voimassaan, todellisuus ja vaikutus hengenmaailmassa on voimakas ja suuri.
En katso näkyvään vaan näen näkymättämän. Usko katsoo syvemmällä. Se näkee taivaan näkökulmasta.
”Ei hänelle kelpaa hevosen voima, ei hän mielly miehen jalkojen nopeuteen. Herra mieltyy niihin, jotka häntä pelkäävät, niihin, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa” Ps. 147: 10,11
Keneen Herra mielistyy? Häneen, joka nostaa kätensä Jumalan puoleen. Häneen, joka laittaa toivonsa itsensä sijaan Jumalaan, elämänsä armon varaan, joka peittää kaiken. En rakenna omassa voimassa, en omaa kunniaani vaan Jumalan.
Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra. Sak 4:6
Kun sinusta tuntuu heikolta tai olet vaikeassa, tuulisessa paikassa, muista kuka seisoo sinun vierelläsi. Pukeudu ja nouse seisomaan Jumalan voimassa. Hän on suojeleva varjo ylläsi.
Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: »Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.» Ps 91:1
Jätä kommentti
Viestisi hyväksytään ennen julkaisua. Vain nimimerkkisi jää näkyviin.
Lisää Blogissa
ÄLÄ KATSO MATKAN PITUUTEEN
✧ Kävellessäni tähyilin eteenpäin ja ihmettelin sitä, miten matka ei tuntunut edistyvän, vaikka olimme kulkeneet pitkään. Edelleen ranta oli kaukana. Samassa Jumalan Henki puhui sydämeeni – Älä kiinnitä huomiota matkan pituuteen, vaan askeliin edessäsi.
HUOLETON LEPO
✧ Huolettomuus Herrassa on uskoa ja täydelliseen luottamukseen astumista. Se on huoleton paikka. Se on vapautta, irti päästämistä - siinä ei kanna mitään. Olen tehnyt osani – nyt lepään mestarini jalkojen juuressa. Se on vastaan ottamista. Se on valinta.
