On OK levätä.
On ok levätä, kun tarvitset sitä.
Sillä riittäisinkö välillä ilman reippautta ja ahkeruutta? Olisiko minun hyvä vetää terveitä rajoja? Ymmärtää pienen ihmisen rajallisuus ja pitää itsestäni myös hyvää huolta?
Näkisikö ihmeellisen arvoni, enkä aina vain pelkäisi, etten kelpaa? Voisinko silittää itseäni hymyillen, armollisesti ja lempeästi - antaa kaikelle sille, mitä pitää ja pitää vapaa päivä, ainakin mielen ja sydämen sopukoissa?
’Jospa jättäisit kaikki rooliasut eteiseen ja antaisit maailman katsoa sellaista ihmistä, joka todella olet. Ehkä joku, joka on hukassa löytää luoksesi, kun olet se, joka et ole muuta’. Elise Vilpas
*
Jumala on puhunut minulle viimeaikoina paljon levon merkityksestä.
Tämän hektisen ympäristömme, elämän ja maailmanajan jatkuva ärsyke tulva, sosiaalinen media, uutiset, odotukset, työn ja arjen askareet, toisten asiat sekä velvollisuudet uuvuttavat ainakin minut helposti, jos en muista pysähtyä ja hiljentää. Mieleni täyttyy ja kuormitun.
Aika ja ympäristö on muuttunut ja usein pysähdyn miettimään ja tarkkailemaan sitä, että mihin käytän aikaani, lepäänkö todella niin että palaudun? Rakentaako se mitä valitsen minua sekä suhdettani Jumalaan? Lepäänkö niin, että en kadota sitä kuka olen tai päämäärääni?
Ennen kaikkea tarkoitan henkistä lepäämistä. Sitä mitä valitsen ja millä täytän aikani. Tarvitsemme rauhaa, hiljaisuutta ja lepoa kuluttavan elämän keskellä. Henkisesti kuormittuneena on vaikea kuulla sisimmän ääntä.
Minä ainakin olen ihmisenä hyvin rajallinen, mutta sitten muistan taas, miten Hän, johon katson, näytti tärkeän esimerkin minulle. Jeesuskin meni yksin lepäämään sekä rukoilemaan. Hiljaisuuden tarve on ihmisessä ikiaikainen.
Jeesus vetäytyi hiljaisuuteen ja kutsui mukaan seuraajiaan: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää” Mark. 6: 31, ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” Matt. 11: 28.
Tässä Jeesus kutsuu Lähtekää! Tulkaa! Jolloin minun tulee tehdä valinta ottaa askel, lähteä ja tulla Jeesuksen jalkojen juureen. Sinne paikkaan, jossa sieluni hiljentyy, virvoittuu ja saa levon.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Psalmi 23:2-3
Jumala näki hyväksi ja tärkeäksi sen, että ihminen lepää, siksi hän sääti lepopäivän. Ei pakosta vaan ihmisen hyväksi.
»Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.» Matt 11:28-30
Jumala ei luonut meitä työskentelemään tauotta, vaikka työ on itsessään myös siunaus. Vaan hän mallinsi ihmiselle levon periaatteen lepäämällä itse seitsemäntenä päivänä. Työn piti virrata levosta käsin. Levon on tarkoitus ladata ihmisen sisäisiä akkuja ennen kaikkea hengellisesti mutta myös fyysisesti, emotionaalisesti ja henkisesti. Tarvitsemme luottamuksen ja levon tilan, että voisimme voimaantua Jumalan kautta tekemään sen, mihin meidät on kutsuttu. Levon paikassa meidän näkymme uudistuu, kirkastuu ja saamme voimaa. Saamme keskittyä läheisiin ja Jumalaan.
’Yliväsyneenä olen voimaton, turtunut tai kovettunut sydämeltäni ja en helposti kuule tai näe Jumalan suunnitelmaan. ’Tarvitsemme Armotahtista elämää, joka on siunauksesi meille ja siten virtaa myös kauttamme muille ’Pekka Havupalo pohti kirjoituksessaan, johon yhdyn täydestä sydämestä.
Antakoon Jumala sinulle keidashetkiä siellä arjenkin keskellä. Hetkiä, jossa saat hengittää ja olla, armon ja Kaikkivaltiaan rakkauden alla. Hetkiä jossa saat virvoittua ja lataantua. Astu lepoon rakas sydän ! ♡
Jätä kommentti
Viestisi hyväksytään ennen julkaisua. Vain nimimerkkisi jää näkyviin.
Lisää Blogissa
RAUHAN ÄÄRELLÄ
Otollinen
